Oivalluksia ja tarinoita

Siistiä sisätyötä

Opettaminen on helppoa.
Pitää vain
hallita oma alansa
ja vähän psykologiaa
ja kasvatustieteitä
ja filosofiaa
tietotekniikkaa
lainsäädäntöä ja lakiasetuksia
joita hallitus suuressa viisaudessaan muuttelee
niin ja opetussuunnitelma
sitä ei saa unohtaa

ja toki pitää
opetella muutaman lapsen nimi
pikaisesti laskien, jos jaksossa on
24 opetustuntia
jaettuna vaikka kaksoistunneiksi
ja joka tunnilla
keskimäärin 20 oppilasta
se tekee
240 oppilasta jaksossa

Tietysti nimi ei riitä
pitää muistaa jokaisen oma
erityisyys
se kenellä on HOJKS
kuka ei ymmärrä suomea
eikä englantia
kuka ei jaksa keskittyä kirjallisiin tehtäviin
kuka ei ymmärrä suullisia
kuka nyt vaan on lais… motivaatiorajoittunut koulun suhteen
ja kuka nyt vaan ylipäänsä haluaa mieluummin jutella kavereiden kanssa
kuin käydä koulua
eikö se ope voisi tehdä tästä jotenkin kaikille hauskempaa?

Siitä päästään motivaatioon
sehän on oikeastaan kaiken oppimisen a ja o
Open pitää osata motivoida
Siis kannustaa
mutta arvosanoista ei saa puhua
ettei tulisi paha mieli kenellekään
Paitsi tietysti niille jotka motivoituvat arvosanoista
vai olikohan se nyt kuitenkin viimeisimmän tutkimustiedon mukaan huono asia?
Sillä tutkimustietoahan ope seuraa
omalla ajallaan ja koulutuksissa

Tutkimusten mukaan nimittäin koulussa on paha olla
poikien
ja kilttien tyttöjen
ja rämäpäätyttöjen
ja niiden joilla on oppimishaasteita tai -rajoituksia tai…
niin ja openkin on vähän huono olla kun koulu on homeessa
ja luokkatilassa on 20 ipanan sijaan 32 kipeästi aikuista kaipaavaa lasta
ja viereisessä luokassa oman opetuksen lomassa
toinen mokoma

Siitä päästään
tunnin pitoon.
Tunnin pito on yksinkertaista.
Aloittaa silloin kun tunti alkaa
Kertaa opitun
Tarkistaa läksyt.
Johdattelee uuteen aiheeseen,
innostaa,
kannustaa,
motivoi!
Keksii jonkin upean tavan opettaa ruuansulatuskanavan entsyymit musikaalina,
joka tuotetaan oppitunnin aikana
Eriyttää
Ryhmäyttää
Jakaa läksyt

eikä unohda:
Vuorovaikuttaa jokaisen kanssa
Pitää kiinni aikatauluista
OPSin tavoitteita
Ajankohtaisuutta, uutisia, oppilaslähtöisyyttä, ilmiöitä, eheyttämistä, monialaisuutta…
Sillä tässähän rakennetaan tulevaisuuden osaajia joiden pitäisi osata olla kaikkea sitä mistä emme vielä tiedä mitään. Hallita tarvittavat tiedot, taidot, vuorovaikutuskyvyt ja olla sinut itsensä, muiden ihmisten, elämän ja maapallon kanssa. Sillä sitähän opettaja oikeastaan opettaa opettaa hän mitä vain. Sitä miten ollaan ihminen. Ehjä. Ja että on ok olla vähän hukassa ja että kaikki järjestyy kun vaan yrittää ja tekee oikeita valintoja. Ope on oikeastaan näyttelijä joka näyttelee että kaikki on ihan hallinnassa koko ajan. Hys tämä on salaisuus, älä kerro kellekään.

Tunnin jälkeen wilma, reksi, muut opet, opekokoukset, vanhempainvartit, kerhot, siivoojat. avustajat ja työnjakopalaverit (ope siivoaa oksennuksen sillä siivoojalle se ei kuulu), illalla ope miettii digiloikkaa ja sitä miten loikitaan kun ei ole laitteita ja ope ei osaa käyttää padia.

Miten joku voi muka väsyä? Puolipäivätyö. Järjettömät lomat. Olematon vastuu.

 

Filosofian professori.

Filosofian professorilla oli edessään joitakin esineitä  luentosalin pöydällä. Luennon alkaessa hän otti mitään sanomatta usean litran vetoisen lasipurkin ja täytti sen nyrkinkokoisilla kivillä. Hän kysyi opiskelijoilta, oliko purkki täysi. Heidän mielestään se oli.

Sitten hän otti pussillisen pikkukiviä,  kaatoi ne purkkiin ja ravisti purkkia. Pikkukivet vierivät isojen kivien välissä oleviin aukkoihin. Hän kysyi taas, oliko purkki täysi. Nauraen opiskelijat vastasivat, että kyllä se oli.

Sitten hän otti pussillisen hiekkaa ja kaatoi senkin purkkiin, jolloin hiekka täytti pikkukivienkin välit. ”No niin”, sanoi professori, ”haluan teidän ymmärtävän, että tämä on teidän elämänne. Isot kivet ovat tärkeitä asioita – perhe, elämänkumppani, terveys, lapset. Sellaisia asioita, että vaikka kaikki muu katoaisi, niin elämänne olisi silti täyttä. Pikkukivet  ovat muita merkityksellisiä asioita kuten työ, asunto, auto.

Hiekka on sitten kaikki muu, pienet asiat.  Jos laitatte hiekan ensin purkkiin, ei ole tilaa isoille eikä pienille kiville. Sama pätee elämäänne,  jos käytätte kaiken aikanne ja energianne pikkuasioihin, ei jää tilaa tärkeille asioille. Kiinnittäkää  huomionne asioihin, jotka  ovat tärkeimpiä onnellisuutenne kannalta.

Leikkikää lastenne kanssa.  Käykää säännöllisesti lääkärintarkastuksessa. Viekää kumppaninne tanssimaan. Aina on aikaa tehdä töitä, siivota, järjestää kutsuja tai korjata vesihana.  Huolehtikaa kivistä ensin – asioista, joilla on väliä. Kaikki muu on vain hiekkaa.”

Mutta sitten … eräs opiskelija otti purkin, joka kaikkien mielestä oli jo täysi. Hän kaatoi siihen pullollisen olutta, joka tietenkin imeytyi hiekkaan. Sitten vasta purkki oli aivan täysi.

Eli tarinan opetus on: olkoon elämäsi kuinka täyttä hyvänsä, AINA on tilaa vielä oluelle.

                                                    - - - - - -

Toisenlainen tarina Hannele Muurin lähettämänä:

Lusikka puuttui

Meeri-täti kulki väsyneenä ostoskeskuksessa. Ostoskassit tuntuivat painavilta, jalkoja väsytti ja nälkäkin alkoi vaivata. Meeri-täti päätti käydä ostoskeskuksen ravintolassa levähtämässä ja syömässä keiton - olihan sopivasti lounasaika.

Meeri-täti kantoi keittotarjottimen pöytään ja laski kassinsa viereiselle tuolille. Lusikka oli kuitenkin unohtunut, ja Meeri-täti lähti hakemaan sitä tarjoilutiskiltä. Palatessaan lusikka kädessä Meeri-täti huomasi kauhukseen, että vieras tummaihoinen mies istui pöydässä ja söi keittoa hyvällä ruokahalulla. Suuttumus ulkomaalaisia kohtaan valtasi mielen, kunnes Meeri-täti sai ajatuksen: "Tämän täytyy olla piilokamera. Nyt täytyy käyttäytyä sivistyneeksi, ettei joudu naurunalaiseksi!"

Meeri-täti pakotti itsensä rauhalliseksi, istuutui tyynesti samaan pöytään tummaihoisen miehen kanssa ja alkoi syödä keittoa samalta lautaselta hakemallaan lusikalla. Mies hymyili ystävällisesti ja työnsi lautasen keskemmälle pöytää, jotta yhteinen ruokailu kävisi helpommin. Keitto syötiin hiljaisuuden vallitessa, ja lautanen tyhjeni. Tummaihoinen mies nousi pöydästä, haki kaksi kupillista kahvia ja ystävällisesti hymyillen ojensi toisen kupillisen Meeri-tädille. Kun kahvit oli juotu, mies nyökkäsi ja poistui pöydästä. Meeri-täti jäi ajatuksiinsa. Sanaakaan ei ollut vaihdettu.

Vieläkin tilannetta ihmetellen Meeri-täti päätti lähteä jatkamaan matkaansa. Hän valmistautui ottamaan ostoskassit mukaansa. Jälleen kauhu valtasi mielen: kasseja ei ollut viereisellä tuolilla! Mielen täytti suuttumus: "Sellaisia ne ulkomaalaiset ovat. Syövät keiton ja varastavat vielä tavaratkin!" Viha kiehui Meeri-tädin sisällä, kunnes hän ikään kuin apua etsien sattui katsomaan toiseen lähellä olevaan pöytään. Siinä olivat Meeri-tädin tuolille laskemat ostoskassit, ja pöydällä tarjottimella oli koskematon keittolautanen. Vain lusikka puuttui.

Timo Määttä

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

18.10 | 22:15

Hei - jotain muutakin ehkä on? Ja onko 20.10 Laulumiesten talolla? Olen tipahtanut kärryiltä nyt kun pääsisin muuten kulkemaan...

...
20.10 | 16:20

Hienoja kuvia. Ihan tuli kesä mieleen.
Leila.P-niemi

...
06.01 | 22:59
2016 kuvia on saanut 1
09.12 | 14:21
Etusivu on saanut 17
Tykkäät tästä sivusta